Tänään olin niin rättiväsynyt, että piti lähteä sairaalalta kesken päivän pois. Huomenna sitten haetaan Daniel taas aamulla kotiin, ja saatiin jo lääkäriltä lupa että uloskin saa mennä, eli saadaan päivällä mennä vaikka piristävälle lyhyelle vaunulenkille jos siltä tuntuu! Hoitaja totesi, että sairaalallakin, jos halutaan, voidaan mennä ulos ja ottaa Daniel mukaan vaunuissa, ei tarvitse sisällä olla koko aikaa.
Paino oli tänään 2690g, ja maitomäärääkin nostettiin uusille kymmenluvuille, nyt jo 50ml kerralla!
Kun Daniel huusi tänään vatsaansa ja ähersi ilmaa vatsasta pois, pelkäsin että rasittuu liikaa, eikä jaksa syödä. No niinhän siinä sitten kävikin, että ruokahetkellä oli uupunut huutamisesta eikä jaksanut paljonkaan pullosta itse imeä, 12ml meni suun kautta. Aina kun mennään pesulle, tai jos joudun kääntämään parempaan asentoon sylissäni, tai kun puen monta kerrosta vaatetta kotimatkaa varten, mietin että enhän vain liikaa rasita pientä sydäntä?
Koko ajan pyörii mielessä se, että miten nämä jutut menee ns. "oikeasti"? Voiko "tavallisen vauvan" antaa syödä niin paljon kuin lapsi itse jaksaa imeä ilman että täytyy miettiä että alkaako kasvot mennä harmaaksi tai sinertää? Voiko lapsi olla sylissä vaikka koko päivän jos äidistä vain siltä tuntuu, eikä tarvitse pelätä että lapsi rasittuu äidin liikkumisesta? Voiko lapsensa laittaa nukkumaan ilman että täytyy olla laitteet jotka kertovat että lapsi ylipäätään hengittää? Voiko lapsen olemisista ja menemisistä ihan oikeasti itse päättää?
Ehkä meilläkin, sitten kun leikkaus on ohi, kun tämä kaikki on ohi.
Kiitos, kun jaksat lukea ja tukea, olette ehkä korvaamattomimpia, te jotka jaksatte kanssamme päivästä toiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Rakkaat Danielin vanhemmat. Ukki taas kerran syöttää iänikuisia neuvojaan teille. Älkää rasittako itseänne liikaa, itsestään täytyy myös huolehtia. Väsyneenä on vaikea hoitaa minkääntapaisia asioita. Vielä vähän aikaa, niin Daniel on kotona teidän luonanne, tarmoa täytyy löytyä silloinkin. Komeasti olette jaksaneet, uskon jo loppusuoran häämöttävän.
Terveiset Parkanon lumilta.
Yhdyn edellisen kannalle. Muistakaa levätä, kun siihen vielä pystytte. Se väsy iskee vielä moneen kertaan, kun Daniel on kotona. :)Ihanaa, kun tietää, ettei mee enää kauaa, kun saatte pikkusen kotiin. Me tullaan neidin kanssa sit ahkerasti ihasteleen Danskua. ;)
- T.K
Terveiset myös täältä Helena -Mummilta. Keittelen täällä ohrakryynivelliä huomisiin myyjäisiin ja lueskelen plogia sekä ihastelen kuvia teistä perheenä. Kivoja kuvia taas saatiin kun ukin kanssa kävimme viime viikonloppuna.
Jaksamista ja levätkäähän viikonloppuna niin ensi viikolla jo taas on helpompaa. Mielikin piristyy kun saa levätä. Huomenna menen ukin luokse Parkanon lumille kun on vapaata työstä.
Helena Mummi
minäkin neuvon tässä asiassa... levätkää!!! nyt kun siihen on mahdollisuus.. =) minä tiedän että huoli painaa ja asiat mietityttää,mutta liikaa ei kannata ruveta miettimään...!!
laura joutui taas sairaalahoitoon,ei pärjätty kotona kun suolisto ei toiminut.. tytölle rankkaa aikaa ollut tämä vuosi,mutta ei se sitä itse niin ajattele,ei lapset murehdi niinkuin me vanhemmat..vanhemmilla on huoli äärimmäisen suuri!! se on totuus.. haleja sinne ja jäbbiselle haleja... t. riina a
Niinhän se on, jokainen sairaan tai vajaakuntoisen lapsen kanssa valvonut tietää tuon tunteen, sen huolen ja pelon. Vaan äiti ja isä lapsensa tuntee ja parhaiten aistii onko hyvä olla. Ja sylissä olo kuitenkin antaa rentouttavaa läheisyyskontaktia joka laskee sykettä ym, tuskin sitä ensiksi rajoittamaan kannattaa lähteä - ainakin tunnetasolla tulee se fiilis. Lapsi kaipaa kantamista, se kehittää ja tukee sekä fyysisesti että henkisesti :-)
Voimia ihan hurjasti!!
-geh
Rakkaita terveisiä ja voima haleja teille kaikille. T. marika, nauvosta
Voi kuinka TUTTUJA kysymyksia! Vaikka Vera on ollut hyvakuntoinen eika keskosuuden lisaksi ole tullut muita terveysongelmia, niin kylla silti keskosen hoito on jotain ihan muuta kuin tavallinen vauva-arki. Mitaan ei pida itsestaan selvyytena! Ihan itkettaa lukea kun tulee omat ajatukset ja tuntemukset pinnalle. Kuitenkin rohkaisevaa tama vertaistuki!
Niin siis toi ylempi viesti on multa.
T.Susanna
Lähetä kommentti