Tänään huomasin yhden pienen mutta tosi ison asian. Pienen siis sikäli, että monelle vauvalle tuo asia on ehkä aika itsestään selvä juttu, mutta ei Danielille kun on syntynyt niin pienenä ja aistit vajaina.
Huomasin sellaisen jutun, että Daniel tunnistaa tuttipullon, ja sen nähdessään avaa suunsa kun tahtoo syödä. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut! Samoin Daniel osaa ilmoittaa, kun ei jaksa enää syödä, pullon nähdessään kääntää päänsä pois ilmoittaen että nyt ei enää jaksa.
Paino oli taas uusilla sataluvuilla, nyt 2604g aamulla. Lääkärin mielestä mennään hyvää vauhtia, leikkaustakin ajatellen.
Oma huolensa on sikainfluenssa myös leikkausta ajatellen, sillä jos tuo epidemia aiheuttaa sen että paljon vauvoja joutuu tehohoitoon, siirtyvät kaikki leikkausjonossa olevat suunnitellut leikkaukset eteenpäin, koska Danielkin tarvitsee tehohoitoa hetken leikkauksen jälkeen.
Yhdellä foorumilla kyseltiin, että missä kohtaa keskosen vanhemmille tulee tunne että lapsi ei ole enää keskonen vaan ihan tavallinen vauva. Lääketieteellisestä näkökulmasta Daniel on kehitysseurannassa keskonen vielä n. kaksivuotiaaksi asti, mutta huomasin että itsestä Daniel tuntuu ihan tavalliselta vauvalta jolla on sydänvika ja siksi ollaan sairaalassa. Ehkä tuo liittyy myös jotenkin siihen, että Danielin laskettu aika olisi nyt ensi lauantaina 14.11., ja Daniel alkaa olla myös sen kokoinen kuin todennäköisesti olisi ollutkin jos täysiaikaiseksi asti olisi kohdussa kasvanut.
Jotenkin tuntuu, että tästä alkaa itselläkin ihan uusi "ajanlasku", kun aletaan vihdoin lauantaina laskea Danielin ikää keskosten tapaan "korjatussa iässä" eli lasketusta ajasta eteenpäin. On helpompaa ajatella niin, että Daniel on nyt vielä n. kuukauden sairaalassa ja se sama aika olisi mennyt joka tapauksessa vaikka raskaus olisi ollut täysiaikainenkin, tuo sydämen rakennevika kun todennäköisesti olisi ollut silloinkin olemassa. Hassu tunne, kun tuntuu että oma lapsi on nyt aivan kuin vasta syntynyt, ja ikäkin on ikäänkuin vasta päivissä laskettavissa, vaikka oikeasti on jo kohta 2kk ikäinen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin se on, hurjasti sellaisia pieniä asioita, jotka on tosi suuria. Ei sitä käsitä kuin uuden ihmisen kehitystä seuratessaan :) Että tuonkin se jo osaa - ja kohta mennäänkin kehityksen kanssa sellaista kyytiä, ettei perässä pysy! ("häh, milloin se tuonkin jo kerkesi oppia?" suosittelen edelleen että kuvatkaa ja kirjoittakaa talteen niin paljon kuin jaksatte, koska tämä kaikki eletään vain kerran :))
-geh
Hei!
Eksyin tänne tänään ekaan kertaa ja voin kyllä sanoa,että tulen ihan varmasti toisenkin kerran kurkkimaan kuulumisianne!
Onnittelut valloittavasta pienokaisesta <3
Lähetä kommentti