Vauvantahtia

Tänään poju oli jo lähes syntymäpainossaan, 1580g oli painanut aamulla! Maitoa menee edelleen se 23ml kerralla, vein 7ml omaa maitoakin tänään. Saa nähdä onko kaikki ruoka mennyt vain pituuskasvuun sitten, huomenna mittaillaan pituuttakin.

Ylipainehoidossa oli poika vielä, ei nähty lääkäriä joten en siirtoaikeiden toteutumisesta tiedä eilistä enemmän. Tänään ei ainakaan siis.

Sairaalassa on tietty rytmi, siis sillä tavoin että aina kolmen tunnin välein on ruokailuhetket. Mentiin sairaalalle vähän neljän jälkeen tänään, ja en tiedä onko vaan jotain äidin mielen kuvitelmaa vai onko poika oikeasti oppimassa siihen että kun äiti tulee, niin märkä vaippa vaihtuu kuivaan ja maitoa tulee masuun. Hetken unten mailla tuhistuaan tajusi että äiti ja isi on paikalla, heräili ja availi silmänsä ja katseli isiä hetken, sitten iski maailman suurin harmistus, peukku alkoi mennä kummasti kohti suuta ja suu maiskutella siihen malliin, että maitoa olis saatava ja pian! Hermostuksen määrä kasvoi isommaksi mitä pidemmälle maidon saanti kesti. Niinpä nopeasti vaihdettiin vaipat (kakkakin oli, nyt ihan itsekseen ilman apuja!) ja poika sai maitonsa melkein tunnin etuajassa iltakuudesta. Eipä se näytä kelloja katsovan kun nälkä yllättää.

Tänään oli muuten ensimmäinen päivä kun poika jaksoi pidemmänkin aikaa katsella ja ihmetellä äitiä ja isiä. Suuret, tummansiniset simmut on pojalla, pieniä hetkiä jaksaa pitää silmiä auki mutta hoitohuoneen valot häiritsevät niin että pitää aina välillä lepuuttaa silmiä kiinni.

Muuten ei oikeastaan uusia kuulumisia. Niinkuin muutoinkin sairaaloissa, keskolassakin viikonloppuna tapahtuu aika vähän, kun paikalla ovat ainoastaan päivystävät lääkärit eikä uusia tutkimuksia paljoa tehdä.