Käytiin nyt sitten kumminkin hakemassa uusi nenämahaletku, kun iltapäivämaito meni suun kautta alas vain osaksi. Tehtiin pikavisiitti osastolle, ja takaisin kotiin kun päästiin, Daniel halusikin itse syödä pullon tyhjäksi. Eipä se näköjään sitten vaadi kuin vain aikaa... Tosin jos yhden pullollisen syömiseen menee se 2 tuntia niin jää pojalla unen määrä aika lailla vähiin päivällä, ja parempi se letku on olla olemassa että varmasti saa koko maitomäärän annettua mitä pitääkin.
Hoitajat totesivat että Daniel kotiutetaan huomenna, eivät olleet edes kuulleet vaihtoehdosta että Daniel jäisi osastolle ennen leikkausta. Tuntuu helpottavalta, koska se tarkoittaa sitä että vaikka leikkaus nyt lykkääntyisikin, saadaan olla kotona odottamassa.
Kovin oli hoitajat haikeina, pyysivät tulemaan käymään joskus ja moikkaamaan, enkä toisaalta ihmettele yhtään miksi, kun onhan Daniel ollut kolme kuukautta jo tuolla osastolla hoitajia hurmaamassa.
Huomenaamulla sitten lääkärille, samalla otetaan paino ja pituus, ja saadaan neuvolaohjeet jne. Jänskättää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti