Noniin. Nyt meillä on "normivauva". Eli saa antaa ruokaa silloin kun Danielilla on nälkä, ja ihan niin paljon kuin poika vaan jaksaa syödä. Nesterajoitusta ei ole. Saadaan ulkoilla, saadaan käydä neuvolassa, lääkitykset poistuu kuukauden sisällä.
Tarkoittaa käytännössä siis sitä, että tässä on totuttu neljän kuukauden aikana sellaisiin järjestelyihin, että nyt kun saisi olla normaalisti, ei noita aikarajoituksia ilman oikein osaa olla. Miten niin lääkereseptissä lukee että kahdesti vuorokaudessa, miksei joku sano mihin kellonaikaan ne lääkkeet pitää antaa? Miten niin soseita saa antaa "oman fiiliksen mukaan"?
Mistäs ketusta ne nyt luulee että mulla on oma fiilis mistään kun sitä ei tähän astikaan ole saanut olla? Mistä mä tiedän mitä neuvolassa tapahtuu, mitä mun pitää tietää ja tehdä siellä?
Pelottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Nyt olette siis kovan haasteen edessä, kuinka etiäpäin, niinkö? Opettelua, opettelua, siitä se rytmi sitten lutviutuu. Eiks tuo 2 x vrk:ssa tarkoita noin joka 12 tunti, vai mitä? Neuvolassa Daniel ilmeisesti hurmaa tädit hymyllään, niin ettei sielläkään tule mitään hätää olemaan. Hymyä nyt vain suupieleen ja iloista kotielämää teille.
Ukki
Se on kyl niin uskomatonta miten tyhjän päälle sitä puttoo kun vauva on ollu ensin "sairaalan omaisuutta" Meil esikoisen kans oli silleen. Siis kun oli ekat 16 vrk sairaalassa ja kun tosiaan oli vielä esikoinen. Ei sitä osannu kotona ensin olla. Aika pitkään meni ennenku lakkas merkkaamasta millilitroja muistiin ja stressaamasta et syökö se nyt tarpeeks, mitä jos ei syökään jne. Meillä siis oltiin syömistä opettelemas siel osastolla noin pitkään.
Ja siis en vertaa nyt mitenkään teidän tilannetta omaamme muuten kuin just se että ei se ihan heti tule sieltä selkäytimestä se "menenpä oman fiiliksen mukaan"
En tiedä lohduttaako tämä, mutta mulla on aivan jatkuvasti tuollainen fiilis.. vaikkei meillä ole mitään aikarajoituksia tms ikinä ollutkaan. "Kiinteitä voi ruveta antamaan vähän kerrallaan"... niin, mikä on Vähän?? :D
Mutta usko pois, hyvin se menee :) Jotenkin kummallisesti sitä vaan osaa. Niin mä oon ainakin kokenut ja ihan onnellinen tuo poika tuntuu olevan :D
ONNEA vielä tätäkin kautta koko perheelle! Voi, tervetuloa normaaliin vanhemmuuteen, se on juuri tuota!! Maalaisjärkeä vaan - voi olla vaikeaa uskoa että kyllä se ipana pärjää, kun on alku ollut haastava, mutta niin ne vaan pärjää! Kyllä ne puolensa pitää!
-geh
Hei, miten mukavaa että pääsette kiinni normi arkeen. Muistan minäkin tuon tunteen kun sairaalasta kannettiin pientä kohti autoa. Melkein paniikki iski kun vain mietti että jestas sentään se on nyt kun tuo on täysin meidän armoilla ja vastuulla tuo pieni ihmisen alku. Miten osaan? Mutta on se kumma miten ne asiat sitten alkavat rullaamaan teidän oman "tyylin" mukaan. Ja kyllä minäkin vielä kovasti pähkäilen moniakin juttuja, varmasti tulen aina tekemään niin. Kyllä se siitä! Usko pois. -Tiina
Sä olet ollut niin kauan valmis äidiksi, että pidät varmasti Danskusta parhaan mahdollisen huolen <3 Nauttikaa köllöttelystä ja kaikesta! -Taisku
Lähetä kommentti