Väsymistä

Tänään oli siitä kummallinen päivä sairaalassa, että poika olisi jaksanut kyllä, mutta äiti ei. Menin vähän seitsemän jälkeen sairaalalle, ja oli pakko lähteä jo puolenpäivän aikaan pois kun väsähdin niin että hoitaja totesi että parempi että lepään välillä.

Niissä hoitajan sanoissa on pieni totuuden siemen, totesi että nyt ei vielä tarvitse eikä halutakaan että jaksan 24/7 vauvan rinnalla, nyt tarvitsee nukkua varastoon. Ja totesi myös, että vaikka kuinka vauvan kanssa kotona pitääkin jaksaa, on sairaalassa jaksaminen erilaista, kun ei voi vauvan hoidon välillä oikein muuta tehdä kuin odottaa ja tuijotella valvontamonitoria. Kotona voi vaikka nukkua samalla kuin poika nukkuu, tai rentoutua kotitöiden parissa ;)

Niinpä, sairaala uuvuttaa totaalisesti. Olen yhden ja saman kaksplus-lehden lukenut varmaan neljään kertaan, ja hätkähdän aina kun naapurisängyn vauvankin monitori alkaa kilkattaa, peläten että Danielilla ei olekaan yhtäkkiä kaikki hyvin.

Ehkä nyt tämän "heräämiseni" kautta tulee joku tolkku tähän touhuun, ja teen ja olen sairaalassa vain sen minkä jaksan, ei mennä kellon mukaan.

Danielin paino oli taas noussut huimasti, tänään oli paino jo 1650g! Tosin, varmastikin tulosta osittain eilisestä nesteenpoistolääkityksen vähentämisestä, sitä vähennettiin koska poika tuntui kuivuneen. Tuo nesteenpoisto kuitenkin pitää olla tarpeeksi suuri annostukseltaan että se sydämen aukko paranisi, mutta toisaalta tarpeeksi pieni että poika ei pääse kuivumaan. Sikäli voi olla että tuo painonnousu on vähän turhankin hätäistä, katsotaan nyt...

Pojan päiväraporteissa lukee monessa kohtaa "virkeä poika", ja sitä Daniel onkin. Hymyilee paljon, tosin vielähän nuo hymyt eivät ole tahdonalaisia, mutta kuitenkin, ihana hymy pojalla ja sitä väläyttelee vähän väliä. Unessa kun on niin ei mikään häiritse Danielin unta, ja rauhallinen on muutenkin luonteeltaan, ei itke turhista.