Tuli jo vähän noottia siitä kun ei ole blogiin ilmaantunut hetkeen mitään uutta! Ehkäpä nyt sitten kirjoitan, kun Daniel nukkuu ja itse ehdin hetken aikaa juoda aamukahvia ja istua koneella.
Mietin tässä, kun joku joskus mulle sanoi ettei kellekään anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa. Että noinkohan se olisi totta? Jotenkin vaan kaikkien vaikeiden kuukausien jälkeen on ihanaa kun Daniel on niin helppo lapsi! Hän nukkuu yöt kokonaan, ei herää öisin syömään ollenkaan, ja ilmoittaa selkeästi mikä on itkun syy jos joskus harmistus iskee. Että olisikohan se sitten ollut mulle liikaa jos tähän päälle olis vielä yöherätykset isketty...? Noh, jos jatketaan tuolla sananlaskulinjalla, "mennään näillä mitä on annettu!"
Mika on nyt isyyslomalla, ja on ihanaa kun saan itse hengähtää välillä hetken kun isi ja poika hassuttelee keskenään. Tällä viikolla on neuvola, kivaa kun Mika pääsee nyt sinnekin mukaan! Saadaan samalla uudet mitat, 5kk kun tulee täyteen ihan just!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hihi! Tulihan sitä tekstiä kun vähän potki. :D Piti sanoa juuri synnyttäneen ystäväni sanoin tuosta jaksamisesta ja painolastista: "Niin siis oliko tässä jotain vaihtoehtojakin sen suhteen että mitä jaksaa ja mitä ei?" Tämä liittyi hänellä synnytykseen, mutta on kuulemma alkanut päteä siihen 2h välein ympäri vuorokauden heräämiseenkin... On se vaan ihanaa se vauva-arki. Erilaista eri ihmisillä, mutta selkeästi tosi mukavaa ;)
No en tästä kyllä hetkeäkään pois antais, vaikka välillä väsyttääkin! Tarkoitin tuolla vaan sitä että jotkut valittaa että kun on niin "vaikea" lapsi joka huutaa kaiket yöt, itse oon nyt kai sitten siltä säästynyt, jos se onkin niin että P*kan määrä on vakio ;)
En usko että kukaan antaisi hetkeäkään pois tai vaihtaisi toiseen. Mutta siis "kärsimyksen määrä on vakio", asiassa kuin asiassa. :D
Lähetä kommentti